Oon tykästynyt kovasti tuohon Vallilan kankaaseen. Kun näin sen ekan kerran, siitä tuli mieleen heti jotenkin mun hyvä ystävä. Ehkä se jollain lailla kuvastaa häntä, tai hänen elämää. Siitä sainkin idean tulevaan lahjaan. Olin ehtinyt tottua liian hyvälle käyttäessäni koulun ompelukoineita ja saumuria. Vähän meinasi takuta tuo kotikone, mutta eiköhän ne saumat kiinni pysy. :) Tuossa kankaassa on niin paljon kaikkia ihania pieniä yksityiskohtia ja paikkoja Helsingistä, että olisin halunnut ostaa sitä enemmän tai kysyä myyjältä, että voisitko leikata palan tuolta ja sitten taas tuolta, hahah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti