Torstaina riensin melkosella hopulla koulusta kotiin. Nopeasti tavarat kasaan ja hyppäsin seitsemäksi tunniksi junaan.Alkuviikosta vielä kauhistelin ja murehdin, että kuinka saan ajan kulumaan matkan aikana. Siitä ei lopulta tarvinnut kantaa huolta, vaan matka taittui hyvin kivuttomasti ja melko sutjakkaasti. Tuntui tosi rentouttavalta istua vaan paikalla ja katsella ohi viliseviä metsiä, peltoja, kyliä ja kaupunkeja. Siitä huolimatta, että juna oli täpö täynnä, siellä oli jotenkin rauhallista. Menneet viikot on ollut melkosta menoa. Kirjaimellisesti menoa! Päivät on venynyt koululla 12 tuntisiksi ja hommat on jatkunut vielä kotona. Nukkumattikin on tainnut eksyä välillä eikä ole löytänyt minun luokse. Toisin sanoen vielä nukkumaan mennessä on käynyt niin kovilla kierroksilla ja mielessä on ollut sata vielä tehtävää asiaa. Oon itselleni kiitollinen siitä, että lähdin lopulta pääsiäisen viettoon eri paikkaan. Siitä sai valtavasti voimaa, jolla jaksaa tämän loppuajan.
Harjoittelua on vielä puolet jäljellä, eli neljä viikkoa. Gradu etenee koko ajan ja myös sen valmistuminen on koko ajan lähempänä. Kursseja on vielä muutama jäljellä. Kalenteria kun selaa, huomaa kuinka oikeasti pian vähiin käy ja hellittää. Sen voimalla jaksan, vaikka välillä uuvuttaa, ehtii syömään lounaan vasta illalla kun pääsee kotiin ja on käynyt päivän aikana tunteita laidasta laidaan, pettymyksestä iloon. Tiedän, että tää on vain hetkellistä. Ja voi sitä päivää, kun kaikki on valmista! Muistan kuinka yläasteella unelmoin olevani lukiossa ja kirjoituksissa. Lukiossa puolestaan unelmoin, kuinka hienoa olisi joskus sanoa, että opiskelen yliopistossa ja kirjoitan gradua. Siinä ajassa on tapahtunut ihan mielettömästi, mutta kuinka harvoin tulen miettineeksi, että nuo kaikki silloiset unelmat ovat toteutuneet. Ehkä myös seuraavatkin :) tästä ajasta pitäisi muistaa myös nauttia, sitä kun ei enää saa takaisin.
 |
välipysähdys Tampereella. Voi kuinka ikävä tuota kaupunkia!
|
 |
| mikä ihana yllätys! itsetehtyjä sämpylöitä, croisantteja, suolasta pannaria, juustokakkua, donitseja, mitä vielä!? |
 |
Näissä säissä kelpasi lenkkeillä! naamaa koristaa mahtavat rusketusrajat, not!
|
 |
lähdön haikeus :(
Kiitos T ihanasta minilomasta <3 |
