kodinonni

Kiersin viikon ympäri kaupunkia etsimässä tuota yhtä kasvia. Sitä ei ollut missään! Olin jo luopua toivosta, kun kappas siellä niitä näkyi pienen kukkakaupan ikkunasta. Tuokoon se onnen kotiini :)

"varo mitä toivot, se voi toteutua" niinpä niin. En varsinaisesti toivonut, mutta viime viikolla mietin ja ylpeilin, että en ole jättänyt kertaakaan avaimia sisälle. Kas kummaa heti seuraavana päivänä odottaessani bussia, tajusin että mulla ei ole avaimia! Pohdin ja fiilistelin myös, että tänä talvena on kaikki flunssat sun muut taudit pysynyt loitolla. Joopa joo, täällä sitä toista päivää sellasessakin kuumehorkassa ja pää täynnä räkää. Voisin olla sanomatta kaikkea ääneen!

kuvat kansiin

Joku joskus kysyi, että jos mun kodissa syttyisi tulipalo, niin minkä yhden asian sieltä pelastaisit. Vastasin valokuvat. Oon ollut varmasti todella raivostuttava ollessani aina se, joka on kulkenut kamera kädessä, tai pyydellyt ihmisiä ottamaan meistä valokuvia. Onneksi oon vähän rauhoittunut niistä ajoista, vaikka edelleen tykkäänkin kuvata. Sen lisäksi, että ne kuvat täyttää tietokoneen levytilan, oon koonnut ne myös albumeihin. Pidän siitä, että ne ovat konkreettisesti tallessa, jolloin ei tarvitse pelätä, että milloin kone hajoaa ja samalla kuvat katoaa.

Muiden syvistä huokailuista huolimatta, oon kuitenkin onnellinen, että kuvia on kertynyt niin paljon. Niihin ja niiden tuomiin muistoihin on ihanaa palata. Ne muistuttavat ikimuistoisista hetkistä ja ihmisistä. Silloin, kun on mieli apea, saatan ottaa albumit käteen ja selata ne läpi. Hymyssä suin.

Näihin kuviin :)

Alelöytö albumien säilytykselle.

vänskap!

Viime viikonloppua odotin intopinkeänä. Mun ystävä tuli vierailulle tänne mun luokse. Tänä aamuna vein haikein mielin hänet takasin lentokentälle. Hassua, että meidän kotien välillä on montamonta sataa kilometriä, mutta ajassa matka on vain tunti. Lentäen siispä. En voi muuta kuin antaa ihan jätti ison arvostuksen, että siitä asti, kun ollaan muutettu eri paikkakunnille, on samainen ystävä joka vuosi tullut ja tehnyt retken mun luokse. Huolimatta, että asutaan aivan eripuolilla maata. Mulle oli ja on iso juttu, että toinen on kiinnostunut ja haluaa nähdä toisen uuden kodin ja koko uuden kotipaikan. Ja on sen vuoksi valmis tulemaan pitkänkin matkan. Parasta silti oli jälleennäkeminen ja yhdessä vietetty aika. Viimeinen yö meni pitkälle yömyöhään höpötellessä. Vanhoja muistellen, maailmaa parantaen, salaisuuksia uskoten, huolia kuunnellen, tulevaa suunnitellen ja unelmista haaveillen.

Tuoreita sämpylöitä. Hannalle iso kiitos mielettömästä avusta ja autosta.

Lupaava alku, lasinen vaasi vessapapereille tuhannen sirpaleeksi. Sirpaleet tuo onnea? :)

Tapaksia, namsk! Päärynäpunajuurisalaattia, espanjalaista perunamunakasta,fetalihapullia, pestomozzarellatomaattisalaatti, hunajamelonia.

Mieletön PMMP!

Pakollinen turistikuva, hah!

Kyläiltiin ja tais jonkun sydän sulaa :)

Käytiin katsoon se 21 tapaa pilata avioliitto hykerrellen. Ihan sairaan hyvä!

Sunnuntai sai arvoisensa aloituksen; köyhiä ritareita :) 

rukous.

Mun kirjontatyöstä valmistui taulu ihanalle kummitytölle. Muistan, kun äiti on opettanut tuon rukouksen pienenä :) Laitoin tuon kankaan ihan vaan styroxin päälle. Tuohon kirjontaan jää koukkuun, vähän niinkun virkkaamiseen. Välillä huomasi istuneensa jo toista tuntia istuneensa ja kirjoneensa. Kunnon Martta, hah!

Updating

Ei löytynyt mieluista lehtitelinettä, vaikka kuinka kiertelin ympäriinsä. Uuden paikan lehdet kuitenkin saivat uudelleen järjestelyllä. Kouluhommia voi kätevästi pakoilla, kun keksii kaikkea 'tärkeämpää', kuten tavaroiden sovittelu ja siirtely eri paikoille. Oon niin mestari tässä pakoilussa!

Kiva maanantai

Millon viimeksi maanantai on tuntunut näin kivalle? En edes muista! Kaksi viikkoa poissa omasta kodista ja omista tutuista rutiineista, oli tehnyt tehtävänsä. Koko viikonloppu meni lähes pilvissä, kun oli niin kivaa olla taas täällä. Okei, en väheksy etteikö työjutut pikkuisten kanssa olis ollut mukavaa ja piristävää tai olo Pohjanmaan kotikotona levollinen. Silti viimesinä päivinä alkoi mieleen hiipiä ajatuksia rästihommista toisensa perään. Kuin myös ajatus, että sille on syynsä, miksei 24-vuotiaana asu vanhempien kanssa. Jokatapauksessa tänään olin intopinkeenä aamulla lähdössä kouluun. Ja mitä, kasilta aamulla oli jo valosaa!

Me ollaan tehty sellasta projektia, koskettelukirjaa näkövammaisille. Tänään saatiin se valmiiksi ja se lähti Celian koskettelukirjakirjastoon. Avartavaa tehdä välillä jotain ihan toisenlaista eikä myöskään itseä varten. Meidän kirja kertoi kulkuneuvoista. Oli mielenkiintosta ja välillä haastavaakin miettiä niitä materiaaleja, joiden oli tarkoitus olla mahdollisimman todentuntuiset. Siksi mietittiin useaan kertaan, että helpommalla olis saattanut päästä, kun ei olisi tarvinnut miettiä auton, pyörän, lentokoneen, traktorin matskuja. No luovuuden puutteesta ei ainakaan voi syyttää.

                            

pidetään huolta toisistamme

tuuletus.

Illat, joita ei suunnittele etukäteen tai täpinöi liikaa, on aina niitä parhaimpia. Ajatus, kun lähdin oli: "no, otan tän viinipullon varuuksi mukaan, mutta myös toiset kengät, joilla on hyvä ajaa vielä illalla kotiin." Ajelin sitten aamulla kotiin. Tosin hymyssä suin. Nyt jaksaa taas graduilua, vähän töitä ja muita koulujuttuja. 

Ne oli ystävän tuparit ne.

parin vuoden tauon jälkeen

voi veljet kun oli hauskaa taas. alakoulussa oli aina monia päiviä, kun luisteltiin joka välitunti ja pojille oli hyväksyttävä syy olla pois matikan ym. tunneilta, kun piti jäädyttää koulun kenttää. miss times like these.

ruuneperiperiperi, runoja kerikerikeri, suuresta runolankarullasta.

ope, ootko kanadalainen?

                                                       Helmikuu ja sitruunarahkakakkua.

Pohja:

100g voita

1dl sokeria

1 muna

2,5dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Vuoka vuorataan leivinpaperilla ja reunat voidellaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Pehmeä voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Sekaan lisätään muna sekä kuivat aineet. Taikina taputellaan pohjalle ja reunoille. Apuna voi käyttää jauhoja.

Täyte:

2prk sitruunarahkaa

2prk creme fraichea

1 muna

3/4dl sokeria

1tl vaniljasokeria

2rkl perunajauhoja

Täytteen aineet yhdistetään. Niitä vatkataan noin minuutti, jotta siitä tulee kuohkeaa. Täyte kaadetaan vuokaan pohjan päälle. Paistetaan uunin alatasolla 175 asteessa. Annetaan jäähtyä ennen tarjoilua. Namsk!

Perjantaionni

Pienet jutut, nepä ne. Ikuisuudelta tuntuneen viikon päätös ja viikonloppu, läpi mennyt tentti, tulevat kaksi viikkoa pikkusten kanssa, isoja askelia ottanut gradu. Lättyjen paikka ehdottomasti! Stockkalta löysin herkullisen näköistä omenamangohilloa ja mikä parasta, se oli vielä luomua :)