tartelettejä ja teepannua

Toisella siskolla oli tänään synttärit. Pitkään olen halunnut koittaa noiden tartelettien valmistamista. T leipoi puolestaan sairaan hyvän kakun :) Sain joululahjaksi Marimekon teepannun, jota oon ihaillut monesti. Ei ollut aavistustakaan, että paketista olis voinut se löytyä. Täydelliset yllätykset on parhaita :)

Tartelettien ohje oli muokkaus yhden kirjan ohjeesta.

Pohja:

150g margariiniä

1dl sokeria

3,5dl vehnäjauhoja

2dl kaurahiutaleita

1 muna

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Niiden joukkoon nypitään pehmeä margaiini. Lopuksi joukkoon sekoitetaan muna. Taikina kaadetaan jauhoutetetulle alustalle ja kaulitaan ohueksi levyksi. Siitä leikataan hieman pikkuvuokia isompia paloja, jotka painellaan vuokiin reunoja myöten. Kannattaa muistaa voidella vuoat, minkä itse aluksi unohdin. Paistetaan 175 asteessa noin vartti.

Täyte:

200g mascarponejuustoa

2dl flora vanillaa

mustikoita tai mansikoita

Flora vanilla vatkataan vaahdoksi ja mascarpone sekoitetaan joukkoon. Kun kuoret ovat jäähtyneet ne irroitetaan vuoista. Täytettä lusikoidaan pohjakuoriin ja päälle mustikoita tai mansikoita. Lopuksi sirottelin vielä päälle keksinmurusia.

joulufiilistelyt

Pienestä hässäkästä ja sähellyksestä huolimatta joulu ja ennenkaikkea se fiilis saapui kuin saapuikin. Ja nyt se alkaa olla jo kohta takanapäin. Tämän vuoden kokemuksella ensi kerraksi pieniä vinkkejä ovat muun muassa: aloita valmistelut ajoissa, varaudu että käyttämättömänä ollut ompelukone ei välttämättä toimi ongelmitta tai voi jättää lopulta myös toimimatta, paketointia ei kannata jättää viimeseen yöhön ja lahjapaperia kannattaa varata riittävästi.  Loppu hyvin, kaikki hyvin :) Ja miten ihanaa olikaan, kun mini A:lla oli aivan ensimmäinen joulu <3

break

Nyt saa virkkaaminen hetkeksi riittää. En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta oon jollain tavalla välttynyt virkkaamiselta niin ala- kuin yläkoulussa. En ole sitä koskaan joutunut tai ehkä ennemmin saanut opetella, niin eipä sitä ole tullut sitten tehtyä. Kesällä äitin herättelyistä havaihduin siihen, että ehkä se taito olisi aika opetella, kun sitä varmasti pitää vielä oppilaille opettaa. 

Ystävälle virkkasin torkkupeiton lahjaksi. Ja nyt on virkkuukoukku hetken aikaa lepäämässä laatikossa ja keksin jotain muuta :)

huovutushommia

Ainakin Stockmannilla on ollut sellaisia huovutettuja pannunalusia. Tähän tämän joulun "tee se itse" -teemaan sopien tein sitten siskolle lahjaksi jäljitelmän. Helpommalla olisi tietenkin päässyt, kun olisi suoraan huovuttanut nuo pallot erivärisistä villoista, mutta käytin tuota luonnonvalkoista, jotta pääsin koittamaan niiden värjäämistä. Kokeilin noilla kool-aid mehuväreillä, joista voi siis tehdä mehua, mutta soveltuu myös villan värjäämiseen. Upotin ne pallot nesteeseen, jonka jälkeen laitoin mikroon pariksi minuutiksi. Yhdistin ne toisiinsa tuollaisella metallilangalla. 

minä tulen kylästä joka ei tunne pyörävarkaita

Eilen oli tämän vuoden viimeiset pikkujoulut, mutta ehkä juuri ne kaikki odotetuimmat. Meille on syntynyt mukava perinne, joka kokoaa joka vuosi yhteen koko meidän ikäluokan täältä. Kaikki on lähtenyt vanhojen tanssien jatkomökkireissusta. Nämä oli siis jo kahdeksannet, oops! Joka vuosi muuttumaton puheenaihe on "missäs sä nykyään meetkään, niin ja mitä sä siellä teetkään". Mun mielestä tämä on tosi arvokas perinne. Porukka on hajonnut ympäri Suomea, kuka mitäkin tekemään, mutta joka vuosi kokoonnutaan yhteen. Voisin uskoa, että harva ei osannut edes kuvitella silloin lukioaikoina, mihin elämä meitä vie. Silloin ekoilla kerroilla elettiin huoletonta nuoruutta. Nyt suurin osa on jo valmistunut, osa kihloissa, jotkut naimisissa, osalla omia lapsia, omia taloja. Tässä ajassa moni meistä on kokenut ihan mielettömiä juttuja, paljon iloa, myös surua. 

On mukavaa, joka vuosi palata hetkeksi niihin vanhoihin aikoihin ja tuntea se sama yhteenkuuluvuuden tunne. Ystäväni sanoin: "meillä on loistava vuosikerta".

Ihanaa joulua :)

gift.

Onnea uuteen kotiin T :)

hengarit

Hauskaa, miten tavatessa ja tutustuessa uusiin ihmisiin, oppii aina uusia sanoja ja sanontoja. Itelle aivan normisanastoon kuuluvat sanat voi toiselle olla täysin hepreaa ja toisinpäin. Tuo hengari oli mulle aivan uusi nimitys henkarille. Samoin myös muun muassa juosta pahki, kehtaakko nää, varttoos ny, kuttua. Ja onko se nyt sitten leipäjuusto vai juustoleipä!? No leipäjuusto tietenkin. :)

Nojoo tämä meni vähän itse aiheen vierestä, tuli vaan noista hengareista mieleen. Tein mun siskolle ja kummitytölle joululahjaksi tuollaset valokuvamobilet vanhoista henkareista. Maalasin ne tuollasella kuultomaalilla, olisin halunnut petsiä, mutta sitä ei löytynyt tähän hätään. Sitten vaan valokuvat tuollasella pitsinauhalla kiinni. :) 

ompeluhommia

Oon tykästynyt kovasti tuohon Vallilan kankaaseen. Kun näin sen ekan kerran, siitä tuli mieleen heti jotenkin mun hyvä ystävä. Ehkä se jollain lailla kuvastaa häntä, tai hänen elämää. Siitä sainkin idean tulevaan lahjaan. Olin ehtinyt tottua liian hyvälle käyttäessäni koulun ompelukoineita ja saumuria. Vähän meinasi takuta tuo kotikone, mutta eiköhän ne saumat kiinni pysy. :) Tuossa kankaassa on niin paljon kaikkia ihania pieniä yksityiskohtia ja paikkoja Helsingistä, että olisin halunnut ostaa sitä enemmän tai kysyä myyjältä, että voisitko leikata palan tuolta ja sitten taas tuolta, hahah. 

Hophophoppu

Kiire kuvaa aika osuvasti koko mennyttä syksyä. Se huipentui oikein tänään, kun piti ehtiä junaan. Nipinnapin, vaikka lopulta lähtö myöhästyikin reilu puoli tuntia. Nyt saa kiire hellittää hetkeksi, kun suuntana lakeudet ja määränpäänä joulufiilikset. Olen onnellinen.

Meillä on aina mun ystävän kanssa onnellisuuslaulut. Ne on lauluja, jotka sillä hetkellä saa hyvän mielen ja suun hymyyn. Tämä tällä kertaa minun :)

niin myöhässä. taas.

Vielä en ole kertaakaan tainnut saada kortteja postiin siihen määräaikaan mennessä. Tämä vuosi ei siis tehnyt poikkeusta, torstaina niiden kai olis pitänyt olla. No ehtii kai ne vielä :)

Vähiin käy

Syksyn viimeinen tentti takana ja ammatillisen kasvun portfolion esittäminen. Huh, olipa päivällä pituutta. Haahuilin kaupassa vähintään epäilyttävän näköisenä. Kotona huomasin, että siellä ne ovat edelleen kaupan hyllyssä, mitä sinne alun perin menin hakemaan. Joskus näin. Oi, kuinka odotan huomenaamua, kun ei tarvitse herätä herätyskelloon. Vielä maanantaina harkkatunti ja pikkujoulut, joiden jälkeen saa huokaista hetken syvään ja rauhoittua. Joululahjojen kanssa tulee kiire, sen tiedän jo nyt. Ettei vaan suunnitelmat olleet taas hieman utopistiset.. Perjantain huumaan virkkausta ja glögiä. Toivottavasti lämmittää ystävää valmiina :)

saunapenkki

Etsiskelin eteiseen kauan sellasia vanhoja tuoleja pari kappeletta. No niitä, en mistään saanut käsiinä, mutta löysinpä tuollaisen penkin, joka kuitin mukaan kulkee nimellä saunapenkki.

mokkasuklaawhoopiet

Oih! Tänään loppui mun harjottelu. Mukavaa, taas yksi stressi vähemmän, kuin myös hommakin. Juhlittiin sitä sekä samalla pikkujouluja ystävien kanssa mun luona. Hassua oli toivotella hyviä jouluja ja todeta, että nähdään sitten ens vuoden puolella.

Otsikko "tämän talven trendileivokset" vakuutti minut ja päätin leipoa niitä vieraille. Ohje taisi löytyä Oliviasta. Täytyy myöntää, oli ne aika hyviä :)

Näin ne valmistu:

150g tummaa suklaata

100g voita

2 munaa

2,5dl sokeria

1tl vaniljasokeria

3,5dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl kanelia

1/4 tl suolaa

1.suklaa ja voi paloiteltiin kattilaan. Niitä kuumennettiin niin, että suklaa alkoi olla sulanut. Kattila pois liedeltä.

2. Munat ja Sokeri vatkataan vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään.

3. Suklaa-voiseos lisätään vaahtoon kevyesti sekoittaen. Lisätään joukkoon jauhoseos ja sekoitetaan tasaiseksi.

4. Taikinasta nostellaan pellille lantteja, joita paistetaa 200 asteessa noin 10 min.

Keksien annetaan jäähtyä hyvin ja sitten valmistetaan täyte.

1,5dl vispikermaa

1tl vaniljasokeria

1tl espressojauhetta

Kerma vatkataan vaahdoksi ja joukkoon sekoitetaan muut aineet. Minä vähän muokkasin täytettä ja laitoin siihen kermaa ja mascarponejuustoa. Täytettä lusikoidaankahden keksin väliin. 

Köyhän naisen muuto.

Löysin uuden lukuvalon kympillä jostain rakennusliikkeestä. Se toimii erinomaisena köyhän opiskelijan versiona Muuton e27-valaisimesta :) taulu oli nimipäivälahja puolivuotiaalta mini A:lta.

Love it!

Raanu

Tyynyprojekti jatkuu. Marimekon raanu-kangas on ehdottomasti lempi kuosi siirtolapuutarhan kanssa :) aamulla tuntui ihan maanantailta, kun yliopistoa kohti talsin. Johtu varmasti eilisestä vapaasta. Iloista huomata viikonlopun kuitenkin alkavan. Huomenna kirppiskierrokselle!

kutomishommia

Tyynyt otti kesän muutossa vähän damagea, ja väri oli hieman vaihtunut. Novita-lehdestä sain idean kutoa uudet päälliset. Toteutuskin oli helppo; 100 cm aina oikein ja toinen tyynyistä joka toinen kierros oikein, joka toinen nurin. Lopuksi vain tyynyt sisälleja saumat umpeen :)

  

mummolan löytö

hem

Pikavisiitti kotiin Pohjanmaalle. Ei ole kyllä äitin tekemien ruokien voittanutta. Tai saunan. Tai päikkäreitä takan lämmössä. Tai, että joku vapaaehtoisesti laittaa hiuksia. Vielä pari viikkoa opiskeluja, mitkä sisältää miljoona hommaa, stressausta, unettomia öitä.. Sitten kotiin vähän pidemmäksi aikaa huilaamaan. Leivottiin T:n kanssa taas, kun kerrankin kaikki oltiin koolla. 

Tällä kertaa meille oli tarjolla marengilla kuorrutettua sitruunapiirakkaa. Alkuperäinen ohje on Pala kakkua - paljon muuta -kirjasta. Vähän sitä tosin muokattiin.

Pohjaan tuli:

150g kylmää voita

4dl vehnäjauhoja

0,5 dl tomusokeria

1 kananmuna

0,5 rkl kylmää vettä

Voi nypitään jauhojen sekä tomusokerin kanssa. Joukkoon lisätään kananmuna sekä vesi ja sekoitetaan. Taikina kääritään kelmuun ja laitetaan viileään noin puoleksi tunniksi. 

Pohjan päälle:

sitruunatahnaa eli lemon curdia

3 kananmunaa

3,5dl sokeria

Taikinalla peitetään piirasvuoka. Kirjan ohjeessa käskettiin tämän jälkeen pakastaa se, mutta jätimme sen välistä. Voideltiin pohja kananmunalla ja pisteltiin sitä haarukalla. Tämän jälkeen pohja esipaistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia. 

Jäähtyneen piirakkapohjan päälle laitetaan sitruunatahna. Uunin lämpötila on tässä vaiheessa hyvä nostaa 250 asteeseen. Kananmunat ja sokeri vatkataan kiinteäksi vaahdoksi. Vaahto levitetään piirakan päälle. Piirakka/marenki  kypsennetään uunin keskiosassa, niin että se on väriltään kullankeltainen, noin 5 minuuttia. Kirjan ohjeessa neuvottiin pitämään uunin luukkua raoallaan, mutta me pidimme sen kokonaan kiinni. 

Ensimmäinen luukku