Eilen oli tämän vuoden viimeiset pikkujoulut, mutta ehkä juuri ne kaikki odotetuimmat. Meille on syntynyt mukava perinne, joka kokoaa joka vuosi yhteen koko meidän ikäluokan täältä. Kaikki on lähtenyt vanhojen tanssien jatkomökkireissusta. Nämä oli siis jo kahdeksannet, oops! Joka vuosi muuttumaton puheenaihe on "missäs sä nykyään meetkään, niin ja mitä sä siellä teetkään". Mun mielestä tämä on tosi arvokas perinne. Porukka on hajonnut ympäri Suomea, kuka mitäkin tekemään, mutta joka vuosi kokoonnutaan yhteen. Voisin uskoa, että harva ei osannut edes kuvitella silloin lukioaikoina, mihin elämä meitä vie. Silloin ekoilla kerroilla elettiin huoletonta nuoruutta. Nyt suurin osa on jo valmistunut, osa kihloissa, jotkut naimisissa, osalla omia lapsia, omia taloja. Tässä ajassa moni meistä on kokenut ihan mielettömiä juttuja, paljon iloa, myös surua.
On mukavaa, joka vuosi palata hetkeksi niihin vanhoihin aikoihin ja tuntea se sama yhteenkuuluvuuden tunne. Ystäväni sanoin: "meillä on loistava vuosikerta".
Ihanaa joulua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti