Kiersin viikon ympäri kaupunkia etsimässä tuota yhtä kasvia. Sitä ei ollut missään! Olin jo luopua toivosta, kun kappas siellä niitä näkyi pienen kukkakaupan ikkunasta. Tuokoon se onnen kotiini :)
"varo mitä toivot, se voi toteutua" niinpä niin. En varsinaisesti toivonut, mutta viime viikolla mietin ja ylpeilin, että en ole jättänyt kertaakaan avaimia sisälle. Kas kummaa heti seuraavana päivänä odottaessani bussia, tajusin että mulla ei ole avaimia! Pohdin ja fiilistelin myös, että tänä talvena on kaikki flunssat sun muut taudit pysynyt loitolla. Joopa joo, täällä sitä toista päivää sellasessakin kuumehorkassa ja pää täynnä räkää. Voisin olla sanomatta kaikkea ääneen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti