Tuntuu, että kesästä on jo ikuisuus. Kesä menee aina niin nopeaa ohi. Ja, miten paljon sinä aikana ehtiikään tapahtua. Varsinkin tänä kesänä. Onneksi muistot säilyy ja osaksi tietenkin myös kultaantuvat.
Kävin noutamassa hetki sitten uuden passin. Tasan kymmenen vuotta sitten sain edellisen ja sen ihan ensimmäisen. Huh, kymmenen vuotta sitten! Miten paljon ihan kaikki on siinä ajassa muuttunut.
Kymmenen vuotta sitten olin lähdössä ensimmäistä kertaa joukkueemme kanssa laivalle. Join elämäni toiset kännit silloin. Kymmenen vuotta sitten olin 8. luokalla. Olin ystäväni kanssa kuin paita ja peppu. Kymmenen vuotta sitten halusin liikunnanopettajaksi. Mulla oli punaset hiukset. Mun piti ilmaista mielipiteeni joka asiaan. Kymmen vuotta sitten me kaikki kolme sisarusta asuttiin vielä kotona. Kymmenen vuotta sitten hiihdin kilpaa! Muistan vieläkin kehen olin ihastunut kymmenen vuotta sitten.
Jotenkin helppoa sanoa, että kymmenen vuotta sitten. Kymmenen vuotta, yksi ajanjakso. Kun asiaa miettii enemmän, ei se tunnukaan enään niin vaivattomalta. Ne kymmenen vuotta pitää sisällään ihan mielettömän määrän tapahtumia ja tottakai myös ihmisiä. Ikäkriisin alkua havaittavissa, kun hämmennyn miettiessä, missä vaiheessa on kasvanut niin isoksi, että voi sanoa jonkin tapahtuneen kymmenen vuotta sitten, jopa 20!
Hämmentyen,
R.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti